Urheilumaailmassa pohditaan ns. drop-out -ilmiötä, ja mietitään, millaisin keinoin saisimme nuoret harrastamaan pidempään. Salon Viestissä on ollut havaittavissa täysin päinvastaista ilmiötä, sillä lopettaneita pelaajia on ollut viime vuosina melko vähän ja joukkueita on nykyisin ennätysmäärä. Jopa vanhimmissa A-ikäisissä pelaa tällä kaudella peräti kolme joukkuetta. Tämä taitaa olla jonkinlainen seuraennätys!
Annastiina “Ansku” Laiho on hieno esimerkki urheilijasta, joka on kulkenut läpi koko lentopallon junnupolun pienestä F-ikäisestä aina A-tyttöihin saakka. Jututimme Anskua ja hänen vanhempiaan uuden elämänvaiheen kynnyksellä, kun junnuvuodet Salon Viestissä tulivat päätökseen ja Annastiina muutti opiskelujen perässä Jyväskylään.
Mistä kaikki alkoi?
Ansku aloitti lentopallon 8-vuotiaana Rikala Volleyssä vuonna 2013. Äiti Jaana Laiho muistelee, että tyttö tuli koulusta kotiin ja ilmoitti, että haluaisi mennä kokeilemaan lentopalloa ystävänsä kanssa. Salon Viestiin Ansku siirtyi Rikala Volleyn ja Salon Viestin yhdistyessä vuonna 2016.
Harrastit nuorempana muitakin lajeja, miten lentopallo lopulta valikoitui päälajiksi?
“Pelasin tosiaan ainakin jalkapalloa, ja jonkun aikaa harrastin myös uintia ja tanssia samaan aikaan. Lentopallossa viehätti sen monipuolisuus. Laji on tosi haastava ja tekninen, ja kun oma halu kehittyä on kova, se lisää halua harrastaa ja treenata paljon. Se tunne, kun tuntuu että kaikki onnistuu, on ihan korvaamaton. Lentopallo vaan tuntui omalta ja tuntuu edelleen.” kertoo Ansku.
Joukkueen merkitys oli myös suuri: “Siinä vaiheessa kun lentopallo alkoi jäädä ainoaksi harrastukseksi, niin siihen vaikutti hyvin paljon myös meidän joukkue. Hyvä joukkuehenki oli yksi syy siihen, miksi lentopallo jäi ykköslajiksi. Olen enemmän joukkuepelaaja – jos ei itsellä suju, niin joukkue antaa tukea, ja itse voi myös tukea joukkuekaveria jos tällä on vaikeuksia.”
Mitkä ovat parhaita muistojasi pelivuosien ajalta?
“Junnuvuodet päättänyt A-tyttöjen SM-pronssi viime keväältä on ehdottomasti paras muisto! Lisäksi tietysti pelireissut joukkueen kanssa ja koko lentopalloarki ylipäänsä. En voisi ajatellakaan, ettei arkeen kuuluisi iltaisin treenejä ja viikonloppuisin pelejä!”
Entä miten kannustaisit pienempiä junnuja niihin hetkiin, kun on joskus vähän vaikeampaa – kun ei vaan suju, tai ei tule peliaikaa, tai tulee joku loukkaantuminen?
“Kaikille tulee vaikeita hetkiä, eikä sille voi mitään. Kannustan vain pitämään pään ylhäällä ja uskomaan itseensä, vaikka välillä turhauttaa. Aina kannattaa yrittää parhaansa, ja muistaa, että ei voi onnistua kaikessa kokoajan ja virheet ovat urheilussa väistämättömiä. Parhaansa yrittäminen kyllä palkitsee.”
Perheen tuki ja kannustus on tärkeää
Vanhempien ja perheen merkitys nuoren urheilijan taustalla on suuri. On tutkittua tietoa, että kun perhe on aktiivisesti mukana, ja kiinnostunut lapsen ja nuoren harrastuksesta, se myös jatkuu todennäköisesti pidempään. (Mieli ry: Miten vanhempi voi tukea nuorta urheiluharrastuksessa?)
Laihojen perhe onkin ollut tuttu näky niin lentopallokatsomossa, kuskaushommissa, kuin joukkueiden ja seuran talkoissakin. Jaana ja Marko Laiho, mitä Anskun lentopalloharrastus ja Salon Viestin lentopalloyhteisö on teille vanhemmille näinä vuosina antanut ja merkinnyt?
“Se on antanut ja merkinnyt todella paljon! Hienoja turnaus- ja pelimatkoja, tapahtumia, uusia ystäviä, yhdessä tekemistä. Paljon ilon ja onnen hetkiä, toki joskus myös niitä pettymyksiä. Näin vanhempina on ollut todella tärkeää ja hienoa nähdä, että lapsella on ollut turvallinen ympäristö harrastaa ja miten paljon lentopallo – ja etenkin lentopallon kautta tulleet ystävät – Anskulle ovat merkinneet.”
Entä miten kannustaisitte meidän uusien junnujen vanhempia, miksi kannattaa lähteä mukaan toimintaan?
“Lähtekää ihmeessä rohkeasti mukaan kokeilemaan, mitään erityistaitoja tai -osaamista ei vaadita. Sillä tavoin mahdollistamme lasten harrastamista. Pieni panostus palkitsee monin kerroin myöhemmin, ja myös lapselle varmasti merkitsee paljon, kun vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita harrastuksesta ja elävät siinä mukana.”
Mitä jäätte eniten kaipaamaan lentisvanhemmuudesta?
“Eniten jäämme kaipaamaan tapahtumien ja pelien tuomaa yhteisöllisyyttä ja jännitystä, kannustamista katsomon puolella ja jännittäviä hetkiä tulospalvelussa tai kahviossa. Kesäkausien beachvolley-reissut sekä Powercupit muistetaan myös hienoina yhteisinä hetkinä.”
“Siinä mielessä yksi vaihe on saatu maaliin, että junnupelit ovat nyt ohi, mutta lentopallo on edelleen osa Anskun arkea uudella opiskelupaikkakunnalla Jyväskylässä. Nyt seuraamme uuden seuran, jyväskyläläisen HuKin otteita ja jännitämme pelejä etänä. Ties vaikka Viestin ja HuKin N2-joukkueet olisivat vastakkain jossain vaiheessa kautta!”
Entä mitä haluaisit Ansku sanoa vanhemmillesi, jotka ovat kuskanneet, kannustaneet ja kustantaneet kaikki nämä vuodet?
“Haluan kiittää äitiä ja iskää kaikesta tuesta ja kannustuksesta vuosien varrelta. He ovat kulkeneet minun mukanani tätä matkaa lentopallon parissa, ja auttaneet aina kun on tarvinnut. Kiitos että olette jaksaneet kuskata treeneihin ja peleihin, sekä tulleet kannustamaan katsomoon, se on merkinnyt minulle tosi paljon. Olen tosi iloinen, että huonoissa hetkissä olen saanut tukea, sekä aina on ollut mahdollisuus harrastaa mitä haluaa.”
Loppuun vielä Anskun ja vanhempien terveiset Salon Viestille, sekä Viestin junnuille ja vanhoille pelikavereille ja ystäville:
“Salon viestissä on ollut todella hyvä harrastaa ja hyvät mahdollisuudet kaikkeen. Haluan kiittää vanhoja valmentajia ja erityisesti mun ihania pelikavereita vuosien varrelta! Monien kanssa on harrastettu monta vuotta yhdessä ja heistä on tullut tärkeitä. Viestin junnuja haluan kannustaa jatkamaan harrastusta ja uskoa itseensä, niin saadaan lentopallolle Salossa hyvä tulevaisuus. Tsemppiä tulevaan kauteen kaikille pelaajille!” toivottaa Ansku.
“Kiitos kaikille valmentajille, jojoille ja muille vanhemmille, jotka olette olleet mahdollistamassa Anskun lentopalloharrastusta. Salon Viestin pelejä käymme varmasti jännäämässä jatkossakin, eihän sieltä osaa pois olla!” päättävät Laihot yhteisesti.
Lämmin kiitos haastattelusta Ansku, Jaana ja Marko – ja kaikkea hyvää jatkoon, nähdään!
Kuvat: Toni Elo, Rami Myllymaa, Markus Moisio, Salon Viesti ja Laihojen perhealbumi
